لعبة كلمة السر : الجزء الثاني

Analysoinut Appwesome

Kun haluan pelata sanapelejä samalla laitteella jonkun toisen kanssa, arvostan ennen kaikkea sitä, että peliin voi tarttua nopeasti ilman pitkää valmistelua. لعبة كلمة السر : الجزء الثاني on juuri tällainen arabialainen sanapeli Zytoonasta. Nimi tarkoittaa käytännössä salasanapeliä, ja koko kokemus rakentuu sanojen tunnistamisen, muistamisen ja oikean vastauksen löytämisen ympärille. Se sopii hyvin tilanteisiin, joissa puhelin kiertää ihmiseltä toiselle ja jokainen haluaa kokeilla omaa päättelyään.

Kyseessä ei ole raskas tarinapeli eikä peli, joka vaatii jatkuvaa yhteyttä muiden pelaajien kanssa. Sen vahvuus on matala aloituskynnys: avaan pelin, luen tehtävän ja alan ratkaista. Arabialainen käyttöliittymä ja sisältö määrittävät kuitenkin käyttökokemusta paljon. Jos en lue arabiaa, peli ei ole minulle käytännöllinen kieliharjoitus vain siksi, että kyseessä on sanapeli. Lukutaito tässä kielessä on olennainen lähtökohta.

Yhteisellä laitteella pelaaminen toimii parhaiten lyhyissä vuoroissa

Olen huomannut, että tällainen peli sopii erityisen hyvin kotiin, jossa sama puhelin tai tabletti kulkee usean ihmisen mukana. Yksi henkilö voi lukea tehtävän ääneen, toinen ehdottaa vastausta ja kolmas tarkistaa, osuiko arvaus oikeaan. Tämä tekee pelaamisesta keskustelevaa ilman, että kaikkien täytyy kirjautua samaan peliin tai opetella monimutkaisia sääntöjä.

Kuviteltu arkinen tilanne on helppo: illallisen jälkeen yksi perheenjäsen avaa pelin, ja muut liittyvät mukaan sohvalta käsin. Vuorot pysyvät lyhyinä, joten kukaan ei joudu sitoutumaan pitkään istuntoon. Jos vastaus ei heti löydy, tehtävän voi antaa hetkeksi nuoremman pelaajan tai isovanhemman pohdittavaksi. Tällöin sanapeli toimii enemmän yhteisenä keskustelunavauksena kuin kilpailuna.

Jaetulla laitteella kannattaa silti sopia vuorot etukäteen. Koska kyseessä on yksittäiseen laitteeseen asennettava peli, en lähtisi olettamaan, että jokaiselle käyttäjälle muodostuu automaattisesti oma eteneminen tai oma henkilökohtainen tila. Jos useampi ihminen pelaa samaa laitetta, on järkevää päättää, pelataanko yhteistä etenemistä vai annetaanko jokaisen ratkaista tehtäviä vuorotellen ilman tulosten tarkkaa kirjaamista.

Paras yhteiskäytön tapa on pitää peli avoimena yhteisenä pulmana, ei rakentaa siitä järjestelmää, jossa jokaisen pitäisi säilyttää oma tarkka pelihistoriansa. Näin vältän turhan sekaannuksen, jos laite vaihtaa käyttäjää tai joku toinen jatkaa siitä, mihin edellinen jäi.

Arabian kieli muuttaa koko kokemusta

Tässä pelissä kieli ei ole sivuseikka. Sanapelin ilo syntyy siitä, että tunnistan sanojen rakenteita, yhdistän vihjeitä ja huomaan pieniä merkityseroja. Arabialainen sisältö tekee kokemuksesta luontevan arabiaa lukeville, mutta muille se voi muodostaa heti selvän rajan. Jos perheen kaikki jäsenet eivät osaa arabiaa, yhteispelaaminen onnistuu lähinnä niin, että yksi lukee tehtävät ja muut osallistuvat päättelyyn omalla tavallaan.

Minusta tämä on myös sen kiinnostava puoli. Arabialaista puhuva käyttäjä saa sanapelin omalla kielellään, eikä hänen tarvitse tyytyä englannin- tai suomenkieliseen vaihtoehtoon. Samalla peli ei ole hyvä valinta henkilölle, joka etsii monikielistä sanapeliä tai haluaa vaihtaa kieltä tilanteen mukaan. Käyttö kannattaa aloittaa vasta, kun arabian lukeminen tuntuu riittävän sujuvalta, jotta tehtävien ratkaiseminen ei muutu pelkäksi tekstin tulkitsemiseksi.

Aloitus kannattaa rajata yhteisellä laitteella

Asennuksen jälkeen lähestyisin peliä rauhallisesti, jos laitetta käyttää useampi henkilö. En antaisi lapsen tai vieraan käyttäjän aloittaa sokkona, vaan kävisin ensin yhdessä läpi, miltä tehtävät näyttävät ja miten vastauksia syötetään. Näin ensimmäinen käyttökerta ei muutu tilanteeksi, jossa joku painaa vahingossa eteenpäin tai käyttää mahdollisen vihjeen ennen kuin muut ehtivät miettiä.

Pelissä on maksullisia sovelluksen sisäisiä ostoja, joiden hintahaarukka on 1,09–10,99 euroa Playn kautta laskutettuna. Siksi jaetulla Android-laitteella on tärkeää sopia, kuka saa tehdä ostoksia ja millä tavalla. En jättäisi maksupäätöstä lapsen käsiin vain siksi, että peli näyttää harmittomalta ja sen ikäraja on PEGI 3. Maksullinen lisätoiminto voi tuntua pieneltä päätökseltä, mutta usean käyttäjän laitteella vastuu on helposti epäselvä.

Itse pitäisin ensimmäiset pelikerrat yhteisinä juuri tästä syystä. Samalla näen, tarvitseeko joku apua arabian lukemisessa, ymmärtääkö hän tehtävien logiikan ja kokeeko hän pelin hauskaksi vai turhauttavaksi. Jos peliä käyttää vain yksi henkilö, tällainen aloitus on nopea. Jos käyttäjiä on monta, pieni yhteinen sopimus säästää myöhemmin vaivaa.

Edistyminen ja vuorojen koordinointi

Sanapelissä vuorojen koordinointi on tärkeämpää kuin moni ensin ajattelee. Jos yksi pelaaja ratkaisee kaikki tehtävät nopeasti, muut jäävät helposti katsojiksi. Minusta parempi tapa on antaa jokaiselle oma hetki: ensin kaikki miettivät hiljaa, sitten ehdotukset käydään läpi ja vasta lopuksi valitaan vastaus. Näin peli tukee myös niitä, jotka tarvitsevat enemmän aikaa.

Jos samaa laitetta käyttää kaksi eri henkilöä eri aikaan, kannattaa sopia yksinkertainen tunnistus, kuten vuorot tai oma muistilappu. En kuitenkaan rakentaisi järjestelmää oletukselle, että peli erottaa käyttäjät automaattisesti toisistaan. Yhteinen laite tarkoittaa käytännössä yhteistä pelitilaa, ellei sovellus itse tarjoa erillistä tapaa hallita etenemistä. Tämän vuoksi peli sopii paremmin yhteiseen ajanviettoon kuin usean henkilön tarkkaan henkilökohtaiseen harjoitteluun.

Yksi hyödyllinen tapa on käyttää peliä lämmittelynä. Ensin ratkaistaan muutama tehtävä yhdessä, ja sen jälkeen vaikeammat kohdat annetaan sille pelaajalle, joka pitää sanapulmista eniten. Tällainen jako vähentää kilpailupainetta. Samalla huomaan nopeasti, onko peli sopiva koko seurueelle vai toimiiko se paremmin yhden aktiivisen pelaajan ympärillä.

Jos haluan harjoitella kieltä, käyttäisin peliä eri tavalla kuin jos haluan vain viihdyttää vieraita. Ensimmäisessä tapauksessa pysähtyisin jokaisen uuden sanan kohdalla ja keskustelisin sen merkityksestä. Jälkimmäisessä tapauksessa nopea arvaaminen ja yhdessä nauraminen ovat tärkeämpiä. Tämä joustavuus on pelin käytännöllinen puoli, vaikka se ei korvaa varsinaista kielikurssia tai sanakirjaa.

Ikäraja ei ratkaise kieli- ja lukutaitoa

Pelin sisältö on merkitty PEGI 3 -ikärajan mukaiseksi, joten se on ikänsä puolesta hyvin laajalle yleisölle sopiva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen pieni lapsi pystyisi käyttämään sitä itsenäisesti. Sanapeli vaatii lukemista, vihjeiden ymmärtämistä ja joskus kärsivällisyyttä. Arabialainen teksti asettaa lisäksi kielitaidolle oman vaatimuksensa.

Nuorelle lapselle peli voi toimia aikuisen kanssa, jos aikuinen lukee tehtävän ja auttaa vastausvaihtoehtojen pohtimisessa. Tällöin käyttö on enemmän yhteistä päättelyä kuin yksin pelaamista. Vanhemmalle lapselle tai arabiaa lukevalle nuorelle se voi tarjota sopivan itsenäisen pulman, mutta en pitäisi ikärajaa lupauksena siitä, että kaikki tehtävät ovat helppoja.

Jaetussa kodin laitteessa luottamus liittyy myös siihen, kuka saa käyttää peliä ja milloin. En antaisi käyttäjän muuttaa muiden pelaajien yhteistä etenemistä ilman sopimusta. Jos laitetta käyttävät sekä aikuiset että lapset, on hyvä sanoa ääneen, ettei vihjeitä tai mahdollisia ostoksia käytetä toisen vuorolla. Tällaiset säännöt eivät tarvitse erillistä sovellustoimintoa; ne ovat yksinkertaista yhteistä koordinointia.

Minusta peli sopii hyvin perheelle, jossa arabian kieli on jo osa arkea ja jossa halutaan tehdä sanatehtävistä yhteistä tekemistä. Se ei ole yhtä hyvä valinta kodissa, jossa tarvitaan tarkat lapsiprofiilit, yksityinen eteneminen tai kielivalinta eri käyttäjille. Silloin erilliset profiilit tarjoava peli tai oppimissovellus voi olla käytännöllisempi.

Mitä kokemus tarjoaa verrattuna tavallisiin sanapeleihin?

Tavalliseen ristisanatehtävään verrattuna tämän pelin etu on nopeampi aloitus. Minun ei tarvitse valmistella paperia, etsiä kynää tai täyttää suurta ruudukkoa. Ristisanat puolestaan tarjoavat usein rauhallisemman ja perusteellisemman työskentelyn, joten valitsisin ne, jos haluan keskittyä pitkään yhteen kokonaisuuteen ilman jatkuvaa laitteen jakamista.

Perinteiseen sanapeliin verrattuna tämä arabialainen vaihtoehto on kiinnostavampi käyttäjälle, joka haluaa ratkaista tehtäviä omalla kielellään. Englanninkieliset sanapelit voivat olla parempi valinta monikieliseen kaveriporukkaan, mutta ne eivät palvele arabiaa ensisijaisena käyttökielenä tarvitsevaa samalla tavalla. Tässä valinta riippuu ennen kaikkea kielestä, ei vain pelimekaniikasta.

Paperinen sanatehtävä voittaa silloin, kun haluan välttää ruutuajan tai antaa saman tehtävän monelle yhtä aikaa. Puhelinpeli taas voittaa helppoudessa: se kulkee mukana ja käynnistyy nopeasti. Jaetulla laitteella digitaalinen muoto on kätevä, mutta samalla joku voi vahingossa edetä liian pitkälle tai käyttää laitteen vuoroa ennen muita. Tämä on pieni, mutta todellinen kompromissi.

Taide ja käyttöliittymä tukevat pulmatunnelmaa

Sanapelissä en odota suurta fantasiamaailmaa tai elokuvallista esitystä. Tunnelma syntyy ennen kaikkea siitä, miten tehtävät asetetaan näkyville ja miten ruutua käytetään lukemiseen ja ratkaisemiseen. Tässä huomio pysyy sanoissa: pelin arabialainen ilme muistuttaa koko ajan, että kyse ei ole vain yleisestä aivojumpasta vaan nimenomaan omalla kielellä tehtävästä pulmailusta.

Se on mielestäni harkittu painotus. Kun jaamme laitteen, ruudun tehtävä on olla yhteinen katselupinta, ei kilpailla huomion kanssa koristeilla tai pitkällä tarinalla. Pelaaja voi keskittyä vihjeeseen, pohtia ehdotuksia ja palata samaan tehtävään ilman, että hänen pitää ensin seurata monimutkaista maailmaa tai hahmojen taustoja. Tällainen hillitty esitystapa palvelee lyhyitä pelikertoja.

Samalla minimalistinen painotus ei sovi kaikille. Jos haen sanapeliltä näyttäviä animaatioita, keräiltävää sisältöä tai vahvaa tarinaa, tämä ei ole se kokemus, jota ensisijaisesti etsisin. Minulle sen arvo on siinä, että ulkoasu jättää tilaa itse sanalle. Käytännössä tämä tekee pelistä helpommin jaettavan myös pelaajalle, joka ei yleensä innostu isoista mobiilipeleistä.

Ääni ja pelirytmi sopivat keskusteluun

Kun pelaan muiden kanssa, ruudun tapahtumia tärkeämpää on usein se, miten tehtävä kulkee ihmiseltä toiselle. Yksi lukee, toinen miettii ääneen ja joku kolmas huomaa vihjeessä yksityiskohdan. Pelin rytmi tukee tällaista keskustelua paremmin kuin nopeatempoiset pelit, joissa jokainen sekunti vaatii jatkuvaa reagointia. Pulman äärellä voi pitää tauon ja jatkaa, kun joku keksii uuden näkökulman.

En valitsisi sitä taustamusiikin tai äänimaailman vuoksi, vaan sanallisen tekemisen vuoksi. Jos pelaan julkisessa paikassa tai hiljaisessa huoneessa, voin pitää äänen pois ja lukea tehtävän itse; yhdessä pelatessa taas voin lukea sen ääneen. Tämä joustavuus tekee siitä sopivan esimerkiksi odotustilaan tai matkalle, jossa ympäristö ei aina mahdollista äänekästä pelaamista.

Yksi toimiva tapa pitää rytmi tasapainossa on sopia, ettei ensimmäinen arvaus ratkaise kaikkea. Annan jokaiselle hetken miettimiseen ja pyydän vasta sen jälkeen vastaukset. Näin nopein lukija ei hallitse koko kierrosta, eikä hitaampi osallistuja joudu kiirehtimään. Tämä on pieni pelitavan valinta, mutta tekee yhteisestä sessiosta reilumman ja usein hauskemman.

Milloin sanapeli ei ole oikea valinta?

Jos etsit peliä, jota voi pelata täysin ymmärtämättä arabiaa, en suosittelisi lataamaan tätä sillä oletuksella, että kuvista tai yleisestä päättelystä selviää pitkälle. Sanan tunnistaminen ja vihjeen lukeminen ovat kokemuksen ydin. Joku arabiaa lukeva voi toki ottaa muut mukaan lukemalla tehtävät, mutta silloin muiden pelaajien osallistuminen riippuu tästä henkilöstä.

Myös yksin pelaavan kannattaa miettiä, haluaako hän nimenomaan sanatehtäviä vai laajempaa pelattavaa. Tämä ei ole vaihtoehto, jos kaipaan reaaliaikaisia vastustajia, moninpelin tulostaulua tai pitkää etenemistä tarinamaailmassa. Jos taas haluan muutaman pulman tauolla ja pystyn lukemaan arabiaa, yksinkertaisempi rakenne on etu eikä puute.

Jos tärkein tavoitteeni on oppia arabiaa alkeista lähtien, valitsisin rinnalle varsinaisen oppimissovelluksen tai opettajan materiaalin. Sanapelin voi ottaa käyttöön vasta, kun kirjaimet ja lukeminen ovat jo riittävän tuttuja. Silloin se voi auttaa sanojen tunnistamisessa ja muistamisessa, mutta pelkkä ratkaiseminen ei välttämättä selitä kielioppia tai anna järjestelmällistä etenemistä.

Tekniset perustiedot ja käytännön odotukset

Zytoona on pelin kehittäjä, ja sovellus on ollut saatavilla 19.12.2015 lähtien. Nykyinen versio on 5.0, ja Androidissa vähimmäisvaatimus on versio 7.0. Tämä tekee siitä käyttökelpoisen myös monissa vanhemmissa Android-laitteissa, kunhan käyttöjärjestelmä täyttää vaatimuksen. Jos perheen yhteinen puhelin on vanha, tarkistaisin tämän ennen kuin suunnittelen siitä pysyvää pelilaitetta.

Peli on ilmainen, mutta sovelluksen sisäiset ostot muuttavat kokonaisuutta. Ilmainen lataus on hyvä tapa kokeilla, sopiiko arabialainen sanapulmailu omalle perheelle, mutta en kutsuisi kokemusta täysin kustannusvapaaksi, koska sovelluksessa on maksullisia vaihtoehtoja. Käyttäisin sitä ensin ilman ostoksia ja päättäisin vasta myöhemmin, tuovatko ne oikeasti hyötyä yhteiseen pelaamiseen.

Suosio antaa tuotteelle tietynlaista uskottavuutta: sillä on yli kymmenen miljoonaa asennusta, noin 4,7:n keskiarvo ja noin 943 000 arviota. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta eivät tarkoita, että peli sopii jokaiselle. Arabialainen kieli, jaetun laitteen rajat ja sanapelien henkilökohtainen vaikeustaso ratkaisevat enemmän kuin suuri käyttäjämäärä.

Arvioita on noin 395 000, mikä kertoo siitä, että sovellusta on käytetty ja kommentoitu paljon. Silti en tekisi päätöstä pelkän keskiarvon perusteella. Jos en osaa arabiaa, korkea arvio ei poista kielimuuria. Jos taas etsin juuri arabialaista sanapeliä kotiin, nämä käyttömäärät tekevät kokeilemisesta perustellun vaihtoehdon.

Käytännön kokeilu ilman turhaa säätämistä

Ensimmäisellä käyttökerralla aloittaisin yhdellä tehtävällä ja tarkistaisin, että kaikki näkevät tekstin mukavasti. Jos pelaamme pieneltä puhelimen näytöltä, annan laitteen lukijalle ja pyydän muita istumaan niin, etteivät he joudu arvaamaan, mitä ruudulla lukee. Tabletti voi olla mukavampi ryhmälle, mutta tärkeämpää kuin laitteen koko on se, että tehtävä on kaikkien nähtävissä.

Jos pelaaja epäröi vastausta, en kiirehtisi napauttamaan mitään. Luemme vihjeen uudelleen ja erotamme toisistaan sen, mitä siinä todella sanotaan, ja sen, mitä itse oletamme. Tämä on hyödyllinen tapa myös kielen harjoittelussa: ensin yritetään ymmärtää tehtävä, vasta sitten päätellään vastaus. Kun jokainen saa osallistua tähän vaiheeseen, puhelin ei muutu vain yhden henkilön ohjaamaksi.

Yhteisellä laitteella kannattaa lisäksi päättää, kuka käsittelee ruutua ja kuka toimii lukijana. Jos kaikki napauttelevat vuorotellen, eteneminen voi karata ennen kuin ryhmä on sopinut vastauksesta. Yksi henkilö voi pitää laitteen kädessään ja kirjata yhteisen valinnan, kun muut keskittyvät ehdotuksiin. Tämä työnjako kuulostaa pieneltä, mutta auttaa erityisesti silloin, kun mukana on eri-ikäisiä tai eri tahtiin lukevia pelaajia.

Kenelle suosittelen ja kenelle en?

Suosittelen tätä peliä arabiaa lukevalle käyttäjälle, joka haluaa kevyitä sanapulmia ilman raskasta pelimaailmaa. Se sopii myös perheeseen tai ystäväporukkaan, jossa yksi laite voidaan antaa kiertoon ja jossa yhteinen keskustelu on osa hauskuutta. Erityisen hyvin se toimii lyhyissä tauoissa, matkalla tai iltahetkessä, kun kukaan ei halua sitoutua pitkään moninpeliin.

Suosittelisin sitä myös arabian kielen parissa kasvavalle lapselle aikuisen seurassa, mutta en pelkkänä valvonnan korvikkeena. Aikuinen voi auttaa lukemisessa, selittää sanoja ja huolehtia siitä, ettei maksullisia toimintoja käytetä vahingossa. Samalla kannattaa hyväksyä, että peli on viihdettä, ei järjestelmällinen oppimiskurssi.

Jättäisin pelin väliin, jos tarvitsen suomenkielisen käyttöliittymän, useita erillisiä käyttäjäprofiileja tai täysin maksuttoman kokemuksen ilman sovelluksen sisäisiä ostoja. Myös kilpailulliseen verkkopelaamiseen tottunut käyttäjä voi pitää sitä liian yksinkertaisena. Sen vahvuus ei ole laaja sosiaalinen järjestelmä, vaan sanatehtävien helppo jakaminen samassa tilassa.

Jos laitteen omistaja haluaa pitää henkilökohtaisen etenemisen täysin erillään muiden käytöstä, en käyttäisi yhteistä tablettia ensisijaisena ratkaisuna. Silloin jokaiselle oma laite tai erilliset tilat tarjoava vaihtoehto olisi turvallisempi. Tämä ei ole pelin vika, vaan jaetun laitteen käytännön rajoitus, joka kannattaa huomioida ennen aloittamista.

Oma lopputulokseni kotikäyttöön

لعبة كلمة السر : الجزء الثاني on minusta onnistunut valinta, kun haen arabialaista sanapeliä, joka käynnistyy nopeasti ja toimii myös yhteisenä ajanvietteenä. Sen paras puoli on se, että tehtävä voidaan lukea ääneen ja ratkaista yhdessä ilman monimutkaista valmistelua. Se tarjoaa enemmän keskustelua kuin pelkkä yksin naputeltava pulma, jos pelaajat muistavat antaa toisilleen tilaa.

Samalla en unohtaisi kolmea rajaa: arabian kielen pitää olla käyttäjälle tuttu, yhteinen laite vaatii sovitut vuorot ja ilmainen lataus sisältää mahdollisia maksullisia ostoja. PEGI 3 kertoo sisällön ikäluokituksesta, mutta ei takaa, että lapsi osaa lukea tehtävät tai käyttää sovellusta ilman apua. Nämä ovat käytännön asioita, jotka vaikuttavat kokemukseen enemmän kuin pelkkä lataamisen helppous.

Kun nämä rajat sopivat omaan tilanteeseeni, antaisin pelille mahdollisuuden. Se ei korvaa paperisia ristikoita, kielten opiskeluun tarkoitettua sovellusta tai profiilipohjaista moninpeliä, mutta sen ei tarvitsekaan. Se on parhaimmillaan yhteinen, arabian kieleen perustuva pulmapeli, jonka voi avata hetkeksi ja antaa kiertää koko seurueessa. Kotikäyttöön valitsisin sen erityisesti silloin, kun tärkeintä ei ole tulostaulukko vaan se, että kaikki osallistuvat samaan ratkaisuun.